IV | 7056

Tiedätkö, kuinka kamalaa on, että et voi puhua yhtään kenellekään tästä? Mun pää kumisee tyhjyyttä ja toistelee pelkästään sitä, sen pojan nimeä (koska mä olen edelleen, kolme päivää myöhemminkin, järkyttynyt yhteensattumasta), Ile valittaa jo kolmannen kerran tämän koulupäivän aikana siitä, että mä olen niin kamalan hiljainen, enkä mä voi sille mitään. Se ei ole lainkaan mun tapaista, se ei ole lainkaan Elisabettaa, että on hiljaa, mutta mä en voi sille mitään. Koska kyllä, mä olen tottunut siihen että voin jakaa kaikki ongelmani noille kolmelle, ja että ne auttavat mua parhaan taitonsa mukaan mun ongelmien kanssa, mutta juttu sattuu olemaan nyt niin, että mä en voi tästä kertoa – tai siis, Nuuttihan on ollut kuvioissa jo vuoden verran, niin että miten on muka mahdollista, että mä olisin tavannut sen vasta eilen? Mä vihaan tätä, että mun pitää olla tällainen. Mä vihaan myös sitä, että olen päästänyt kolmessa päivässä itseni ihastumaan siihen. Se poika on jumalainen, juuri sellainen, jonka mä haluaisin poikaystäväkseni, sellainen että pistää viestiä illalla toivottaakseen hyvää yötä, vaikka ei me olla sen enempää kuin kavereita ja ollaan nähty tasan kerran, kysyy, millaisia koulupäiviä mulla on, että milloin mä voisin nähdä sitä taas koska sillä alkaa olla ikävä, kaikkea tuollaista. Mä olen tekstannut sen kanssa kolmen päivän aikana enemmän kuin näiden kolmen kanssa yhteensä noin kolmeen vuoteen (okei, mulla ei ole lomien ulkopuolella syytä tekstata kenenkään kanssa, koska Facebook on keksitty illoille, ja mä näen niitä joka arkipäivä kahdeksasta neljään). Mä olen päästänyt itseni lipsauttamaan sille asioita, joita ei todellakaan pitäisi sanoa (muun muassa sen, miten mä suutelin Ileä perjantaina, ja myös sen, että se ei ollut ensimmäinen kännisuudelma meidän kahden välillä, ja sen, että mä vihaan itseäni koska suutelin sitä, koska ei parhaita kavereita suudella, voi herran jestas sentään!). Jollain tavalla se on tuntunut liian läheiseltä mulle heti alusta alkaen. Äidinkielentunnilla mä selailen puhelimella vanhoja statuksiani, löydän lopultakin sen yhden, jota olen etsinyt: sellainen kysely, joka pitää tehdä tyttöystävästä tai poikaystävästä tai ihastuksesta tai vaikka lemmikkilaamasta, ja lähden lukemaan sitä. - missä ja milloin Näitte ensimmäistä kertaa? – bussipysäkillä :DD se tarjosi mulle sateenvarjoa kun satoi ihan_vitusti eikä mulla ollut mitään sateensuojaa Juttelitte ensimmäistä kertaa kasvokkain? – no öö ehkä samassa paikassa :DD Suutelitte ensimmäistä kertaa? - … no siellä samalla bussipysäkillä… :D - hän Hiusten väri? – musta Pitkät vai lyhyet? – ihan lyhyet, sellaiset että niistä ei saa edes kunnolla kiinni :c Minkä väriset silmät? – semmoset ihanan vihreät. Silmälasit vai ei? – joo, se on ihan sokea rotta ilman niitä :c Pituus? – mua joku parikymmentä senttiä pidempi Onko hän ihastunut? – onhan se. <3 Voi luoja. Voi luoja, voi luoja, voi luoja. Mä olen kirjoittanut tuon joskus hamalla ysiluokalla, ja nyt voisin tähän kohtaan todeta, että voi luoja. Lyhyet, mustat hiukset, vihreät silmät, silmälasit, ja nyt mä alan oikeasti olla varma siitä, että tässä on nyt jotain pahasti vialla. Joku yrittää naruttaa mua, ja on onnistunutkin viimeiset kolme päivää, joku joka on tietoinen siitä, että Nuuttia ei ole olemassakaan, mikä taas on aika huono juttu mun kannalta, koska ketä muuta ylipäätään kiinnostaa koko juttu, kuin Ileä, Aadaa ja Saanaa? Ihan oikeasti. Mä olen syvällä kusessa. Mä vilkaisen vieressä istuvaa Ileä, se tuijottelee tylsistyneenä suoraan eteenpäin, pyörittelee käsissään mun kahta Stabiloa, pinkkiä ja turkoosia, ja havahtuu mun tuijotukseen. ”Saanko mä piirtää sulle viikset?” se tiedustelee. ”Et”, mä vastaan säikähtäen, mitä mä säikähdän, en tiedä, mutta säikähdän kuitenkin. Ei sillä että viikset olisi kovin pelottavat, pinkit viikset voisivat olla ihan kivatkin, mutta silti. Saana tai Aada tuskin olisi niin kiinnostunut tästä, mutta entä Ile? Se on vittuuntuessaan tosi, tosi pelottava, ja mä en uskalla ajatella, kuinka vittuuntunut se olisi, jos saisi selville, että mä olen kusettanut sitä luoja ties kuinka kauan Nuutista. Se olisi aika… en tiedä mitä, mä koska kammottava ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta, se olisi kammottavaa potenssiin kaksikymmentä, ja totuus on, että kyseessä on kuitenkin mun paras ystäväni (jota sä suutelit kännissä lauantaina myönnä se Elisabetta) enkä mä näin ollen halua sen suuttuvan itselleni. Mutta olenko mä jäänyt kiinni sille valehtelemisesta? Mä en halua uskoa sitä, enkä mä myöskään usko että se voisi olla sanomatta siitä mitään, vittuilematta mun olemattomasta poikaystävästä, mutta [i]silti[/I]. Se ei voisi ikinä ymmärtää mun tarvetta hankkia itselleni joku, joka välittää musta, koska sillä ei tunnu olevaan minkäänlaista ongelmaa sinkkuudessaan (vaikka se kuulemma haluaa yhtä muijaa enemmän kuin mitään, mutta se ei voi saada sitä koska se on varattu, joten miksi turhaan murehtimaan). Puhelin vibraa taskussa ennen kuin Ile ehtii kommentoida viiksiä (tai viiksettömyyttä) yhtään enempää, mä kaivan kännykkäni esiin välittämättä siitä, että tunneillahan ei oikeasti saisi käyttää puhelinta tai mitään muutakaan (paitsi ne harvat onnekkaat paskiaiset, jotka ovat saaneet muistiinpanoja varten ihan vain tuosta noin vanhemmiltaan iPadit. Mitä järkeä, saanko kysyä, mitä vikaa on vihossa? Viholla ei sentään pysty istumaan Facebookissa koko tuntia, tai no jaa, mikä mä olen vinoilemaan Facebookista mitään). Mä en voi estää itseäni hymyilemästä, kun näytössä lukee Nuutin nimi, mä napautan viestin auki, ja tajuan siinä vaiheessa pyyhkiä hymyn kasvoiltani – no hei, ei kauheasti hymyilytä, koska mä alan olla entistä varmempi, että tämä on pilaa. [i]Kuulin vähän sellaista juttuu, että sä tykkäisit Avengersista… Joten miten olis, tänään, mun luona?[/I] Voi luoja. Ei. Ei, Elisabetta, sano ei, sano ei nyt herran tähden sano ei, mutta niin vain mä kirjoitan vastaukseksi, että se kuulostaa ihan loistavalta. Kattoo nyt, mitä tapahtuu, koska musta Avengers on loistoidea, ja vaikka mä en pääsekään yli tunteesta, että joku nyt jallittaa mua ja pahasti, mä päätän, että katsotaan nyt, mitä tapahtuu. Mua tuskin loppujen lopuksi voi sattua kovin paljon enempää, vaikka kävisinkin katsomassa Avengersin Nuutin kanssa. Vai mitä?