IX | 20260

”Okei, nyt menee yli.” ”Sanoo nainen jonka poikaystävä tuli ah niin romanttisesti hakemaan koulusta tässä kauniina päivänä ei kovinkaan kauan sitten?” ”Joo, mutta mä en sentään lääpiskele sitä pitkin koulua [i]joka päivä[/i].” Mun sanat kuulostivat melko lailla vitsiltä (ja mä toivon että Ile tajusi ottaa ne sellaisena), mutta mua alkaa pikku hiljaa kyrsiä tämä juttu, ihan oikeasti. Se hengaa vain Liian kanssa koko ajan, mikä alkaa olla pikku hiljaa melko ärsyttävää, eikä vain melko vaan [i]tosi[/I]. Mä olin ihan oikeassa veikatessani että Liia on pitkä tytöksi, ja oikeastaan aika pitkä pojaksikin, ja siksi ne ovatkin niin söpön näköisiä yhdessä – pitkä, laiha tyttö ja vielä pidempi, vielä laihempi poika. Niin suloista ja ihanaa, että mun tekisi mieli oksentaa. Mun tekee mieli tekstata Nuutille, mutta en sitten kuitenkaan ihan vain sen takia, että en ahdistelisi sitä koko aikaa. Mä olen tekstannut sen kanssa viimeiset kaksi päivää koko ajan, mistä Ile on huomautellut, mutta mun täytyy sanoa että sillä ei kauheasti pitäisi olla varaa huomautella, koska se kuitenkin roikkuu kaikki välitunnit (jotka ovat ysiluokkalaisilla sattumoisin samaan aikaan kuin meillä, mikä taas on kevyesti raivostuttavaa, okei joo ysiluokkalaistan pitää oppia tietämään, mitä tulevaisuus tässä koulussa olisi ja miten muutenkaan ne oppisivat sen kuin viettämällä aikaa itseään vanhempien kanssa, mutta[i]silti[/i]) kiinni siinä perkeleen Liiassaan. Mikä nimi Liia edes on? Mä voin luvata, että en ikinä olisi antanut sille sitä nimeä, mutta kai nyt maailmalla (joka ilmeisesti pyörii Facebookin mukaan) on sentään jotain sanottavaa asioihin. Tässä olisi silti voinut kuitenkin vähän edes kuunnella mua, koska Liia on vain melko tyhmä nimi. Mun mielipiteeseen toki [i]saattaa[/I] vaikuttaa se, että mä en mitenkään erityisesti pidä Liiasta (ja paskat, mä inhoan sitä, mutta mulla on myös syyni siihen, koska Ile). Tosiaan, Ile on viettänyt suurin piirtein villisti veikaten ehkä yhdeksänkymmentä prosenttia ajastaan Liian kanssa, enkä mä nyt tarkoita pelkästään välitunteja, vaan koulun ulkopuolistakin elämää. Ne sitten alkoivat seurustella keskenään samana päivänä kun sympatiapissaepisodi tapahtui, enkä mä olekaan sen jälkeen nähnyt yhtä ilman toista oppituntien ulkopuolella. Mulla alkaa mennä hermot Liiaan, sen koko hiljaiseen, ujoon olemukseen kun se hengailee meidän porukan kanssa välitunneilla, paitsi että kaikki ujous on vain esitystä, koska se ei vaikuta kovinkaan ujolta siinä vaiheessa kun sen kieli on puolimatkassa alas Ilen ruokatorvea. Että niin. [i]Nuutti kiltti pelasta mut täältä[/i], mä pistän sille viestiä lopultakin, kun kyllästyn katsomaan niiden kahden nuoleskelua. Saana ja Aada lähtivät hätäröökille, enkä mä jaksanut lähteä mukaan. Miksi Ile ei ole mukana? No siksi, että Ile ei ole edes polttanut kahteen päivään yhtäkään tupakkaa Liian takia, mikä on mun mielestä aika huolestuttavaa mieheltä, joka on tupakoinut suurin piirtein askin päivässä koko se aika, kun me ollaan tunnettu. Tämä alkaa oikeasti olla vähän turhan sairasta. [i]mikä ongelma? :c Se että mä revin kohta pääni irti <33333 nää yhdet suurin piirtein hässii pitkin paikkoja ja hyi vittu yäk[/I] Okei, mun on pakko paeta tupakalle tyttöjen kanssa. ”Sä taidat olla mulle femman auki”, Aada toteaa ja ojentaa kättään odottavasti Saanaa kohti. ”Kiitti Ellu.” Mä en jaksa edes valittaa nimestäni, sen verran huojentunut mä olen kun pääse turvaan kylmään pakkasilmaan, pakoon Liiaa ja sen hiljaista kiherrystä. Ei, mä en ole mustasukkainen (oletpas ketä sä yrität kusettaa mutta se ei ole sitä) vaan mä vain… no niin, mä haluan parhaan kaverini takaisin tuosta armottoman aivottomuuden suosta, johon se tuntuu uponneen muutamassa päivässä. Enhän mä ole tuollainen, ollut missään vaiheessa Nuutin kanssa? Ihan varmasti en, joten voi jeesus. ”Mitä pahaa mä nyt olen tehnyt?” mä tiedustelen. ”Kestit liian kauan. Mä maksan sulle sisällä”, Saana sanoo ja irvistää. ”Oisko toiset röökit mitään, mä en halua mennä lähellekään noita kahta. Ties mitä tauteja Liialtakin saa. Se on sentään pohjoisesta.” Saana ei täsmennä, mitä pahaa on pohjoisesta olemisessa, enkä mä välitä alkaa penätä sitä tietoa, vaan seisoskelen niiden seurana, kun ne polttelevat hiljaisina röökejään. Saana sitten päätyi siihen, että ei ole raskaana, siksihän se nyt tupakoikin, mistä mä pääsenkin ajatuksissani eteenpäin Ilestä ja Liiasta (mä rakastan Liian nimen taivutusta, koska Liiasta – liian monesta tai paljosta, suomen kieli on kaunista) kohti Facebookia. Koska kyllä, mä kirjoitin sen statuksen. Mä piilotin sen, mutta siellä se edelleen on, näkyy pelkästään mulle. Sitä seuraava status, talvitakkistatus, kävi toteen niin kuin mä odotin, ja mä sain auringon paistamaan tänään, koska mä olen lähdössä koulun jälkeen Nuutin kanssa jokirantaan inspiraatiokävelylle, koska sen pitäisi kirjoittaa novelliaan eikä sillä ole mitään ideaa. Tosiaan, aurinko paistaa koko taivaan terältä, vaikka säätiedotukset lupasivat lunta (vaihteen vuoksi vähän lisää lunta, jess, tätä menoa tämä lumi on täällä vielä juhannuksenakin). Mä en ymmärrä, miksi se ei toteutunut (mutta luojan kiitos ei kuitenkaan, Saana näyttää vain täydellisen helpottuneelta, vaikka vaahtoaakin nyt siitä että haluaa lapsen nyt heti saman tien, luojan kiitos se ei pyydä Ileä isäksi, koska musta tuntuu, että ah niin ihana ja soma Liia hakkaisi sen. En yllättyisi), ja sitä rataa. Viime yönä mä keksin selitykseksi sen, että se jätti toteutumatta koska se oli näkyvissä vain mulle, kuulostaa ehkä väkisin väännetyltä mutta se on ainoa järjellinen selitys, jonka mä olen tähän mennessä keksinyt. Periaatteessa ihan fiksukin, koska jotenkin musta tuntuu, että valheiden toteutuminen perustuu siihen, että joku on oikeasti [i]kuullut[/i] sen valheen, mitä taas kukaan ei ole, koska status oli yksityinen. Mä luotan tähän ajatukseen, koska Facebook toimii tasan niin kuin tähän asti mun syntymäpäivästä alkaen. ”Vitun Liia”, mä huokaan, kun me kävellään takaisin koululle päin. Mä inhoan tätä, että tupakoijat pitää tunkea mahdollisimman kauas koulusta, ihan kuin ne olisivat jotain spitaalisia. Sinänsä ymmärrän, koska täällä on kuitenkin ysiluokkalaisia, mutta sitten taas miettii sitä, että mä olen kyllä lukenut Stephen Kingin 11/22/63, jossa kerrotaan ihan selkeästi, miten 50-luvun lopun ja 60-luvun alun Amerikassa sai polttaa busseissakin, ja mun on vaikea kuvitella, että se olisi ajanut ihmisiä tupakoimaan. No joo, tietenkin se kaikki passiivinen tupakointi ja plaa plaa plaa, ei mua kiinnosta, ja tottahan tupakka haisee melko pahalta, mutta silti. Mä en millään jaksaisi tästä eteenpäin joka ikinen välitunti raahautua luoja ties kuinka kauas koulusta, kun pakenen noiden kahden kanssa Ileä ja Liiaa. Vitun Liia, miksi sen piti tulla sotkemaan kuvioita. (koska sä kirjoitit siitä ja sitten se tuli) Totta kai se on mun vikani, että se on täällä, koska mähän sen kirjoitin, että Ile tarvitsee tyttöystävän. Tyttöystävällä mä kuitenkin ajattelin ihmistä, jonka kanssa Ile viettäisi aikaansa [i]muualla kuin koulussa[/i], koska mä en suin surminkaan olisi halunnut joutua luopumaan meidän kahvittelusta alakerran kahvilassa, jossa kitkerä kahvi maksaa euro viisikymmentä, mutta jossa kuulee aina parhaat jutut sivukorvalla, jos vaan on tarkkana. Ile ei ole jalallaankaan astunut koko viikolla kahvilaan, koska ”Liia ei tykkää kahvin hajusta”, samoin kuin Ile ei ole polttanut, koska ”tupakka haisee Liian mielestä migreeniltä”. Hei, edes [i]minä[/i] en ikinä sanoisi, että tupakka haisee migreeniltä. Luojan tähden. ”Hei Elisabetta, haluisitsä tulla meille koulun jälkeen”, Ile kysyy kun me asetutaan istumaan historian luokkaan omille paikoillemme. ”Ai mitä?” ”Niin, että tuutko meille koulun jälkeen?” ”Mut entä Liia? Eikö se revi mun päätä irti jos mä tulen sun luokse tai jotain?” mä kysyn ennen kuin ehdin hillitä kieleni. Hupsis, no jaa. Ile katsoo mua ja vaikuttaa melko pahastuneelta, taas yksi merkki siitä että Liia [i]ei[/I] ole hyvää seuraa sille. Ei todellakaan. Jos muija vie siltä myös huumorintajun (ei sillä että tuo olisi ollut mitään mun parhaimmistoani), niin… mitä? No jaa. Mun teoriani ontuu vielä. ”Tuutko sä vai et?” ”Mun pitäis mennä Nuutin kanssa neljän jäljestä keskustaan…” mä mietin ääneen. No jaa, se on helposti järjestetty. ”Kyllä mä voin tulla”, mä sanon samalla kun kaivan puhelinta farkkujen taskusta. [i]Kuin kivaa, piti päästä neljältä mut ei mitään, me päästään yhdeltä koska opettajainkokous ♥ KÄY.[/I] Ei aikaan, kun Pyykkö ilmoittaa, että eipähän sitten ole tänään koulua yhtä pidemmälle, koska sen pitää mennä yläasteen opettajien opettajainkokoukseen. Mikäs tässä. Mä hyrisen tyytyväisyyttäni sen koko viisikymmentä minuuttia, kun me ehditään olla tunnilla, ja lähdetään sitten kävelemään bussipysäkille, Ile taivastelee miten upeaa tällainen on. ”Ile, haluaisitko sä kertoa, miksi [i]vitussa[/i] sulla on yöpöydällä tomaatti?” ”Se on mun uus lemmikki.” ”… Että miten oli?” ”Niin. Tai siis – ” ”Liia harrastaa tomaattien kasvatusta joten sun oli pakko hankkia itsellesi söpö tomaatti yöpöydälle, arvasinko oikein?” ”… No joo. Mut se kasvattaa myös basilikaa ja kurkkuja!” ”Et sitten hanki basilikaa? Jos sitä hoitaa, sen voisi saada säilymään ikkunalaudalla pitkäänkin. Sä saisit pitkäaikaisen kaverin. Mitä sä meinaat tehdä, kun tää tomaatti homehtuu?” ”Ostan uuden. Ja basilikan kasvattaminen on ihan liian mainstream.” Mä en tiedä, onko Ile tosissaan, koska kahden viikon takainen Ile ei ikinä olisi voinut sanoa tuota ilman aavistustakaan vittuilusta, mutta mä en tiedä mitä Liia on tehnyt tuolle. Voi paska, mä olen tähänkin syyllinen. Olisin voinut miettiä kahdesti, koska kumpi on pahempaa: friendzonella elävä paras kaveri, joka luultavasti pääsisi aika nopeasti ylitse ihastuksestaan kun ei saa vastakaikua, vai se, että sä et tunne enää koko jätkää ollenkaan? Sitä minäkin. Kuinkahan hipsteriina Liia on? Mitä vetoa, että ennen kuin marraskuu on ohitse, mä olen nähnyt sen imagolasit päässä ainakin kahdesti. Nyt kun tarkemmin miettii, se täyttää kaikki hipsterin tuntomerkit tomaattien kasvattamista, kolmiokaulakorua ja Apple-fanaattisuutta myöten. Ihan loistavaa. Lemmikkitomaatteja. Mitähän vielä. Rakastuminen ei sovi Ilelle, ei tosiaankaan. Se on unohtanut järkensä selkeästi johonkin. Seuraavaksi se alkaa käyttää löysiä ruudullisia kauluspaitoja, ja ennen kuin joulu on ohi, silläkin on imagolasit (tai siis, voinko mä sanoa että silläkin kun en ole nähnyt Liialla imagolaseja kuin yhdessä kuvassa? Voin, mä päätän, voin ihan hyvinkin), ja siinä vaiheessa mä en enää kehtaa myöntää, että edes tunnen koko jätkää. ”Hei Ildu, keitä mulle kahvia.” ”Ehkä mä just ja just voin keittää”, se sanoo ja virnuilee jotain omaansa. Me siirrytään niiden keittiöön, ja mä huomaan, miten se keittää vain [i]kaksi[/i] kupillista, normaalin neljän sijasta, mikä tarkoittaa sitä, että se ei ole juomassa, mikä taas tarkoittaa sitä, että se paskiainen kusipää mikä vain on oikeasti saanut Ilen luopumaan alle viikossa [i]kahdesta[/i] huumeestaan ihan kokonaan. Tupakoinnin mä vielä ymmärtäisin, tai siis sen lopettamisen, koska tupakkapusut eivät maistu mitenkään erityisen pahalta, mutta että [i]kahvi[/i]? Seuraavaksi se luopuu Red Bullista ja hiuslakasta, ja siinä vaiheessa mun on aika puuttua peliin. En tiedä miten, en tiedä milloin, mutta totuus on, että siinä vaiheessa tämä koko juttu menee jo ihan liian paljon yli. –Mä näen ensimmäistä kertaa elämässni Ilen käyttävän vedenkeitintä muuhunkin kuin pikanuudeleihin ja maidottomaan versioon valkovenäläisestä (kuumaa vettä, vodkaa ja kahvilikööriä, mä en ymmärrä mutta ei se haittaa, maitoallergikkoa pitää kuulemma ymmärtää), mutta nyt se laittaa veden kiehumaan ilmeisesti juodakseen teetä (koska kaakaoon se ei koske, ei edes maitojauheettomaan), samalla kun Lila ja Ida paukahtavat sisään. ”Moi Ilkka ja Elisabetta!” Lila sirkuttaa. Ile mulkaisee niitä kahta melko rumasti, no jaa, siollä saralla ei sitten mitään uutta kuitenkaan, asiat eivät ole vielä toistaiseksi ihan just niin pahasti. Katsotaan vaan, niin kunhan Liia tulee käymään täällä, se rakastuu Lilaan ja Idaan ja sitten niille kahdelle koittaakin melkoiset kauhun ajat, kun isoveli(puoli) alkaakin lirkutella niille että ei pahemmasta väliä. Että hyvin pyyhkii tälläkin perheellä. Tytöt kiipeävät istumaan saarekkeen ympärille, levittävät kaikki kolmasluokkalaisten tarvitsemat koulukirjat (oliko meillä niitä noin paljon silloin kun me oltiin kolmannella? Miksi mä en muista että olisin koskaan joutunut viemään kouluun kerralla enempää kuin kolmea kirjaa, mutta ei mitään, näillä on kaikki tehtäväkirjat jokaiseen aineeseen, lukukirjat ynnä muut, tämä on sitä yhteiskunnan vaurastumista) pitkin pöytiä ja ovat kuin eivät huomaisikaan Ileä, joka tuijottaa niitä pahasti - keittiö on [i]Ilen[/i] reviiriä, ei kahden kolmasluokkalaisen tytön. Pisteet niille, mä ajattelen tämänhetkisen vitutukseni vallassa, hyvä tytöt, te viette. Kannattaa vaan tosiaan pysyä poissa Liian ja Ilen tieltä, tai käy vielä huonommin. Mä en tajua, miten Ile voi olla noin lapsellisen mielenosoituksellinen kaksosia kohtaan. Okei, ne on tosi söpöjä pikku prinsessoita, vähän liian hemmoteltuja pikku prinsessoita, sanoisin, mutta silti. Ilellä on vaan joku kauhea ongelma sen kanssa, että sen isäpuoli (jonka nimeä mä en vieläkään tiedä, koska Ile nyt vaan sanoo sitä koko ajan isäpuoli Romuksi) asuu täällä ja toi mukanaan kaksi pikkutyttöä, jotka tosin syntyivät vasta kolme kuukautta sen jälkeen, kuin isäpuoli Romu muutti paikalle. Tai siis, Ile oli silloin ala-asteella, kuinka pahasti isäpuoli Romun on täytynyt tehdä sille, että se sai sen ikäisen Ilen vihaamaan itseään? Mä en tietenkään tuntenut Ileä vielä silloin, me oltiin eri ala-asteilla (mä vähän paremmalla alueella, mutta sitten Timon kuoli ja mua alettiin kiusata yhden Timonin kuolemaan johtuvan seikan takia), ja mä vaihdoin koulua kahdesti ennen kuin päädyin nykyiseeni yläasteelle noiden kolmen sekopään seuraksi. Että sillä tavalla. Mutta mun on yleisesti kovin vaikea kuvitella Ileä erityisen vihamielisenä ihmisenä, en tiedä miksi (ehkä siksi että se on aika iloinen hetero-homo, sellainen joka ei suutu silloinkaan kun sen haaroihin potkitaan liikuntatunneilla palloja ja sitten huomautetaan, että sori kun vein sun lisääntymiskyvyn, ai sori, ei pyllyseksistä tulekaan raskaaksi, ei, Ile on sellaisesta suuttumisen yläpuolella vaikka onkin ihan umpihetero). Joten mikä ongelma sillä muka on isäpuolensa kanssa? Tai Lilan ja Idan, että ei sen puoleen. Me siirrytään takaisin sen huoneeseen, Ile avaa tietokoneensa ja mä mietin, että voi kunpa kello olisi jo enemmän, niin että mä voisin paeta Nuutin luokse johonkin mihin vain, turvaan sen kanssa keskustaan, kauas Liian tekemästä tuhosta Ilessä.. Mua pelottaa ihan tosissaan se tyttö, mä en tajua, mitä pahaa olen tehnyt että multa pitää viedä Ile. Okei, käyttänyt ehkä pikkuisen väärin Facebookia, mutta ei se ole väärin jos se ei satuta ketään? Ja sitä paitsi, ainoa vakavampi juttu, jonka mä yritin kirjoittaa, ei edes toiminut. Joten mä en ole tehnyt mitään pahaa, en ole vaikuttanut mitenkään vaikuttavasti kenenkään elämään, paitsi no tietysti omaani ja Nuutin, mutta sitä ei lasketa, no joo ja Ilen myös. Voi miksi mun piti kirjoittaa yhtään mitään Liiasta, miksi mä en voinut vaan ataa asioiden olla sellaisina kuin ne olivat. Kaikki oli hyvin siihen asti että mä päätin kirjoittaa sen, ja mä voin myöntää, että jos voisin, mä peruuttaisin sen. Painaisin rastia yläkulmassa. Mitä vain. Katoaisikohan Liia meidän elämistä, jos mä poistaisin sen Liia-statuksen? Voisi kadotakin. Se voisi kirpaista Ileä jonkin aikaa, mutta Ile on vahva poika ja ties mitä, se pääsisisi siitä yli nopeasti kuin mikä. "Ile kulta, lainaa sun konetta ihan hetkinen." "Mitä sä koneella?" "Käyn Facebookissa, en sen kummempia." "Nainen, sulla on puhelin, käytä sitä." "Niin on mutta kun mun pitää poistaa yks status ja se ei ole mikään helpoin mahdollinen operaatio puhelimella, niin että voisitko sä mitenkään olla niin kultaisen inhimillinen ihminen, että voisit päästää mut käymään Facebookissa?" "Onko nykyään inhimillisyys sitä että päästetään käymään Facebookissa", Ile jupisee itsekseen mutta työntää kuitenkin HP:nsa mulle. Mä kirjaudun vikkelästi Facebookiini, vihaan hetken verran aikajanaa, koska se on niin hullun epäkäytännöllinen keksintö siinä vaiheessa kun pitäisi löytää yksi status eikä vain selailla omaksi ilokseen vanhoja päivityksiään, mutta lopulta löydän sen päivityksen, joka toi Liian tänne mun ja tyttöjen riesaksi, ja tunnen täydellistä tyytyväisyyttä poistaessani sen. Luojalle kiitos tästä, tämä voi helpottaa kaikkea, me voidaan vielä selvitä tästä. "Hei kulta", Ile sanoo ja mä käännän salamannopeasti päätäni vain huomatakseni, että Ile puhuu puhelimessa. Ihan kuin se kullittelisi mua, se ei ole Liian tapaamisen jälkeen sanonut mua varmaan kertaakaan kullaksi. Kivaa, Ildu, kiitti ihan helvetisti, mäkin rakastan sua. "Joo, no joo Ellu on täällä -" "Elisabetta", mä huudan. "Anteeks, [i]Elisabetta[/i]. No joo joo, just se. Mustat hiukset. Se." Ihan kuin se lunttu ei muka tietäisi kuka mä olen, mä mietin ja mun tekee mieli räjähtää. Se vain esittää, se vitun kusipäälunttupaskiainen, se esittää että ei tietäisi kuka mä olen, ja ihan kohta se saa Ilenkin unohtamaan mut, ja sitten mä kyllä oikeasti teen jotain peruuttamatonta. Eikä luultavasti edes tee pahaa. Kyseessä on mun paras kaverini, ja hei sori nyt, Liia, mutta [i]mä olin täällä ensin[/i]. "Joo, ei mitään ihmeellistä... Joo, mahtavaa, tuu vaan." Ei, ei ei ei ei, tää ei nyt mene ihan niin kuin mä haluan, ja mua alkaa pelottaa, tarkoittaako Ile sitä mitä mä luulen sen tarkoittavan? Ei luoja, ei voi tarkoittaa. "Joo, ei se haittaa yhtään, ei se välitä, loistavaa, nähdään kohta. Heippa kulta." "Mitä Liia?" "Se tulee tänne joskus puolen tunnin sisään." "Joo, no mun pitikin käydä kotona vielä suihkussa ennen kun lähden Nuutin kanssa keskustaan", mä totean. "Ei sun tarvinnut käydä suihkussa vielä viis minuuttia sitten." "No, mun täytyy nyt kyllä myöntää, että sun puhelusi Liian kanssa nostatti sellaisen tuskanhien, että ei pahemmasta väliä", mä ajattelen ja sanon, että koko ajan mun on kyllä ollut tarkoitus käydä kotona. Ile pudistelee päätään, mä juon kahvini nopeasti loppuun ja karkaan hyvissä ajoin ennen kuin Liia ehtii paikalle. Mä en kestä katsoa sitä silmissäni, ehkä mä draamaan liikaa… mutta toisaalta, ehkä en sittenkään. Mä olen melko varma, että se hankkiutuu ihan kiusallaan raskaaksi Ilelle jossain välissä, ihan vaan vituikseen. Mun täytyy muistutella Ileä ehkäisyn tärkeydestä, koska mä en ihan totta haloua, että se on koko loppuikänsä jumissa Liian kanssa, tai vauvan kanssa, tai itse asiassa kenenkään muun kanssa kuin mun. Tai siis, mä itse totta kai kirjoitin sen vitun statuksen, sen jossa toin Ilelle tyttöystävän, mutta en mä nyt olisi ikinä kuvitellut, että Facebook tekisi mulle niin kusisesti että paukauttaisi meidän maailmaan [i]Liian[/I]. Tai siis, tämä kaupunki on liian pieni meille kahdelle ja sitä rataa. Mutta ehkä Liia ei olekaan mun kirjoittamani henkilö? Ehkä Liia ilmaantuikin luoja ties mistä ihan itsekseen, ja ehkä mun statukseni vain odotuttaa vähän pidempään itseään? Voi hyvä jumala, kunpa se olisikin niin (mark z anna sen olla niin mark z kiltti) koska mulla alkaa mennä hermot tupakattomaan, kahvittomaan ja lemmikkitomaatin omistavaan Ileen. Lemmikkitomaatti voisi olla ihan söpö, jos se olisi lähtenyt yhtään keneltä tahansa muulta kuin siltä vitun Liialta. Joko Ile saa uuden tyttöystävän jostain perseestä, tai sitten statuksen poistaminen hävittää koko muijan meidän keskuudesta. Mä luotan siihen, että Facebook on mun puolella. Eikö? No, parempi olisi.